ETNIMU-toiminta edustettuna Alzheimer Europen asiantuntijatyöryhmässä

Useimmat Euroopan maat ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet monikulttuurisemmiksi, koska kansalaisten liikkuvuus EU-maissa ja maahanmuutto muualta maailmasta on lisääntynyt. Se on nykypäivää myös täällä Suomessa.

Samalla yhä useampi terveys- ja hoitoalan ammattilainen työskentelee vähemmistöryhmiin kuuluvien kanssa. Ammattilaisten koulutustarpeita ja heidän vuorovaikutustaan ​​etnistaustaisten muistisairaiden tai muistihäiriöisten ja heidän läheistensä kanssa on kuitenkin tutkittu melko vähän. Etnistaustaisiin muistisairaisiin ja heidän erityistarpeisiinsa ei myöskään ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota.

Toisaalta eri Euroopan maissa on kehitetty pilotti-, projekti- tai paikallistasolla useita monikulttuurisia lähestymistapoja ja työkaluja, mutta nämä aloitteet ja hankkeet ovat kuitenkin edelleen yksittäisiä esimerkkejä. Niistä ei tiedetä paljoakaan niiden alueiden ulkopuolella, joilla niitä on kehitetty ja toteutettu.

Alzheimer Europe -liitto käynnisti vuoden 2018 alussa yksivuotisen hankeen, jonka tavoitteena on kehittää nykytilannetta muistisairaiden, heidän läheistensä ja alan ammattilaisten välillä edistämällä kulttuurisensitiivistä hoitotyötä ja siihen liittyviä palveluja. Lisäksi tavoitteena on jakaa vähemmistöjen ja etnistaustaisten hoitoon tarvittavaa tukea ja palveluja koskevaa tietoa sekä hyviä käytäntöjä hankkeen työryhmän jäseniltä ja Alzheimer Europen jäsenyhdistyksiltä (40 yhdistystä 35 eri maasta). Päätavoitteena on jakaa laajemmin tietoa siitä, mitä kulttuurisensitiivinen muistityö tarkoittaa.

ETNIMU-projektista hankitun kokemuksen perusteella minut kutsuttiin osaksi hankkeen asiantuntijaryhmää, European Working Group of People With Dementia (EWGPWD). Asiantuntijaryhmän ensimmäinen tapaaminen oli toukokuussa 2018 Leedsissä, Bradfordissa.

Hankkeen lopputuotoksena työstetään raportti hyvistä käytännöistä eri Euroopan maissa. Raportti perustuu kirjallisuuskatsaukseen ja asiantuntijoista muodostuvan työryhmän tuloksiin. EWGPWD-työryhmän jäsenet eivät edusta vähemmistöryhmiä, mutta monilla heistä on kontakteja etnistaustaisiin omissa maissaan ja tietoa hyvistä käytännöistä. Raportin kohderyhmänä ovat laajasti palveluntuottajat ja -tarjoajat, sosiaali- ja terveydenalan ammattilaiset sekä päättäjät ja tutkijat – toimijat, jotka kohtaavat työssään etnistaustaisia muistisairaita. Hanke hyödyttää ammattilaisten lisäksi myös etnistaustaisia muistisairaita ja heidän omaishoitajiaan.

Asiantuntijaryhmän ensimmäisen tapaamisen jälkeen oli mielenkiintoista huomata, että monen muun maan projektilla oli vastaavia haasteita, joita ETNIMU-toiminnallakin on. Koska vastaavanlaista toimintaa toteutetaan myös muissa maissa, oli mukava huomata, että myös ETNIMU-toiminta on ajan hermolla ja tarttunut ajankohtaiseen aiheeseen. Oli myös innostavaa kuulla, että samanlaisia havaintoja oli muillakin asiantuntijaryhmän jäsenillä, aina käytännön tekijöistä tutkijoihin.

Seuraava EWGPWD-ryhmän kokoontuminen on elokuussa 2018 – sen kuulumisista myöhemmin syksyllä lisää.

Lisätietoja työryhmän kokoontumisesta Alzheimer Europen sivuilla.

Kirjoittaja: Siiri Jaakson, pääsuunnittelija, ETNIMU-toiminta, Suomen muistiasiantuntijat ry

32737786_10156343613870419_3280940975001698304_nNäkymä Bradfordin yliopistosta, jossa asiantuntijaryhmän kokoontuminen pidettiin toukokuussa 2018 (kuva: Siiri Jaakson).

Mainokset

Tervehdys Suomen Romaniyhdistyksestä

Hei lukijat !

Tervehdys täältä Suomen Romaniyhdistyksestä. Olen hanketyöntekijä Riitta Wallenius ja minulla on ilo tuoda teille tervehdys romanikentältä.

Hankkeemme Baȟtalo phuuriba eli suomeksi Onnellinen vanhuus toimii STEA:n rahoituksella. Oma työni koostuu viriketoiminnasta, sosiaalineuvonnasta ja liikkuvan toimiston palveluista eli kuljen asiakkaiden luona hoitamassa asioita, mikäli he eivät pääse toimistolle. Tarvittaessa lähden vanhuksen mukaan virastoihin ja joskus myös lääkärille.

Wallenius 3.jpg
Kuva: Suomen Romaniyhdistys ry

Osa asiakkaistani on luku- ja kirjoitustaidottomia ns. kärrymustalaisia, joilla ei aikanaan ollut mahdollisuutta koulunkäyntiin, kun ei ollut asuntoja ja vakituista paikkaa, missä asua. Silloin vaan kierrettiin talosta toiseen ja leipä hankittiin kovalla työllä. Myytiin pitsiä, hoidettiin hevosia, autettiin maalaistaloissa pelloilla ja muissa talon askareissa; siinä koulu ei ollut ensisijainen asia. Nyt nämä ihanat vanhukset saavat elää vähän helpommalla ja jokaisella on koti, josta aamulla herätä.

Viriketoiminta on ollut täysin uutta romaneille. ”Joutavaa touhua!”, kuten eräs kerholainen sanoi. Yhdessä olemme kuitenkin harjoitelleet kaikenlaista tekemistä, mitä nyt vaan voi käsillä tehdä. Monet ovat toki taitavia käsityöläisiä, joten siinä ohjaajan virkkaustaidot ovat jääneet toiseksi.

Wallenius 4.jpg
Kuva: Suomen Romaniyhdistys ry

Myös romanikieli on läsnä kerhossamme. Aina välillä kuulee jonkun sanan tai lauseen romanikielellä, tämä on muistille hyvää harjoitusta. Useimmiten vanhukset puhuvat omaa kieltään jutellessaan omista asioistaan.

Kerhotoiminta on monelle henkireikä, usein kuulee lauseen ”Saadaan olla omiemme kanssa” ja näinhän se on. Oma kieli, kulttuuri, yhteinen historia ja osin kipeätkin kokemukset yhdistävät näitä ihmisiä tiukasti toisiinsa.

Ryhmämme romanivanhuksista vain muutama käyttää palvelutalon muita kerhoja, kuten liikuntaa ja käsitöitä, vaikka kovasti kannustamme lähtemään mukaan harrastuksiin. Se ei kuitenkaan ole helppoa mennä ainoana romanina muiden joukkoon, mutta pikkuhiljaa varmasti tämäkin onnistuu.  Oman haasteen ohjaajan näkökulmasta tuo se, että meillä on samassa ryhmässä sekä muistisairauksia potevat että ne, joilla ei juurikaan ole muistin kanssa ongelmia. Siinäpä haastetta!

Viimeisten kolmen vuoden aikana olemme ottaneet osaa Suomen muistiasiantuntijoiden ETNIMU -muistiprojektiin. Sieltä saimme hurjan määrän tietoa ja käytännön harjoituksia, joita olemme sitten ryhmässä tehneet. Lähes kaikkihan ovat huolissaan omasta muististaan ja tietoisia siitä, että muistin heikkeneminen hankaloittaa arjessa selviämistä.  Niin minäkin ja koetan omalta osaltani tehdä asioita, jotka ovat hyväksi muistiterveydelle ja jakaa samaa tietoa kerholaisille.

Wallenius 2
Kuva: Suomen Romaniyhdistys ry

Aina ei työkenttä ole aurinkoa ja onnea, vaan edelleenkin romaniväestö kokee syrjintää, jopa selkeää rasismia. On surullista, että julkisilla paikoilla huudellaan, syljetään ja halveksitaan. Palveluakaan ei aina saa, kun kulkee romanivaatteissa, vaikka yhdenvertaisuuslain pitäisi olla kaikille päivänselvä asia.

Romanit puhuvat piilorasismista, ja sitä on paljon. Itse kaipaan ihmisten asenteisiin muutosta. Aina, kun kohtaan virkailijan, jolla on selvästi negatiivinen asenne, mietin, millaisen lapsuuden hän on elänyt ja onkohan hänen asenteensa siirtynyt sukupolvelta toiselle. Myös ihmisten kehonkieltä on oppinut vuosien varrella tulkitsemaan. Yhtään sanaa ei tarvitse sanoa keho kertoo kaiken.

Mutta onneksi vastapainoksi on paljon sellaisia ihmisiä, jotka tekevät työnsä iloisin mielin ja palvelevat kaikkia tasapuolisesti. Maailma muuttuu pikkuhiljaa, ja me sen mukana.

Hyvää jatkoa kaikille lukijoille!

 

Wallenius

Kirjoittaja:

Riitta Wallenius

Hanketyöntekijä

Suomen Romaniyhdistys ry

 

 

Toteutuuko tasa-arvo sosiaali- ja terveydenhuollossa monikulttuurisessa Suomessa?

Suomessa puhutaan paljon sosiaali- ja terveydenhuollon eriarvoistumisesta, kun keskustellaan julkisen ja yksityisen sektorin palveluista. Tasa-arvokeskustelussa tulisi kuitenkin huomioida muutkin tekijät kuin vain varallisuuserot. Yksi tällainen haasteita tuova elementti on monikulttuurisuus ja sen mukanaan tuoma tarve sovittaa yhteen erilaisia käytäntöjä. Hyvien tuloksien saamiseksi meidän on huomioitava kulttuurisensitiivisyys niin sairauksien hoidossa kuin ennaltaehkäisyssä.

Kansainvälisissä vertailuissa on todettu, että maahanmuuttajataustaiset ihmiset käyttävät vähemmän terveyspalveluita huolimatta paikoin suuremmista tarpeista. Osittain tämän katsotaan johtuvan tiedonpuutteesta sekä sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän tuntemuksen heikkoudesta, mutta myös kulttuurieroista. (Denktas et al. 2009) Vanhuksia pyritään mm. hoitamaan enemmän kotona, koska se on yhteisön tapa. Äidin tai isän vanhainkotiin lykkääminen voidaan tuomita vahvasti yhteisön sisällä.

Myös tulkin käyttö voi heikentää terveyspalveluiden laatua. On saatu näyttöä siitä, että esimerkiksi potilaan asenne sairaudenhoitoon voi jäädä hoitohenkilökunnalta hämärän peittoon, vaikka asiasisällöt käännettäisiin sanasta sanaan. Niin ikään oireiden esiin nostaminen tuntuu olevan hankalampaa tulkkia käyttäville potilaille. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa diabetesvastaanotolla käyvien maahanmuuttajien holistinen hoito kärsi tulkkauksesta, sillä tulkit eivät kääntäneet mielestään epärelevanttia potilaan antamaa tietoa. (Seale et al. 2013)

Monikulttuurisuus on tulossa yhä vahvemmin vanhus- ja muistityöhön, sillä maahanmuuttajaryhmämme alkavat ikääntyä. Tämä vaatii varautumista, sillä haluammehan tarjota laadukasta hoitoa kaikille tasapuolisesti. Maailmalla tehdyt tutkimukset osoittavat, että yleisesti ottaen maahanmuuttajat suoriutuvat heikommin esimerkiksi muistitesteissä. Tätä on selitetty mm. kielivaikeuksilla, kehnolla lukutaidolla ja alhaisella koulutustasolla (Komaric et al. 2012). Lisäksi muistin heikkenemisen takia ei välttämättä hakeuduta hoitoon, koska sen katsotaan olevan luonnollinen osa vanhuutta tai diagnoosi voidaan kokea erityisen häpeälliseksi. Jo mainittu palvelujärjestelmän huono tuntemus voi myös estää omaishoitajaa löytämästä tarvitsemaansa apua.

Miten siis ehkäisisimme terveyteen liittyvää epätasa-arvoa eri taustaisten ihmisten välillä? Tätä Suomen muistiasiantuntijat pohtivat jatkuvasti ETNIMU -hankkeensa yhteydessä. Hankkeessa on huomattu, että tiedon levittäminen omalla kielellä ja oman yhteisön tuella on elintärkeää. Valtaväestön tapaan maahanmuuttajat, sekä potilaat että omaiset, kaipaavat henkilökohtaista neuvontaa. Tämän ohella he kaipaavat kuitenkin myös ”kulttuurin tulkkia”, joka tuntee suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltosysteemiä ja ylipäätään tapaamme hoitaa terveyttä. Lisäksi suomea heikosti puhuville tulisi soveltaa muistitestejä, joissa ei tarvita kieli- tai edes lukutaitoa. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan monikulttuurisuusosaamiseen ei myöskään voi panostaa liikaa.

Mitkä ovat sinun kokemuksesi?

SUMU on myös julkaissut aiheeseen liittyvän videon, jossa venäjänkielinen omaishoitaja kertoo kokemuksistaan. Voit katsoa videon tästä

Lähteet:

Denktas S, Koopmans G, Birnie E, Foets M. & Bonsel G. (2009): Ethnic background and differences in health care use: a national cross-sectional study of native Dutch and immigrant elderly in the Netherlands. International Journal for Equity in Health, 2009, 8: 35.

Komaric N, Bedford S & van Driel M.L. (2012): Two sides of the coin: patient and provider perceptions of health care delivery to patients from culturally and linguistically diverse backgrounds. BMC Health Services Research 2012, 12: 322.

Seale C, Rivas C, Webb S & Kelly M. (2013): Moral mediation in interpreted health care consultations. Social Science & Medicine, 2013, 98: 141–148.

 

Kirjoittaja: Ulla-Kaisa / Suomen muistiasiantuntijat ry