Enemmän hommailua – vähemmän huilailua!

Oma ensimmäinen kokemukseni vuosia sitten tehostetun palveluasumisen yksiköstä oli vaikuttava. Hoivakotia asustivat kahdella eri osastolla ihmiset, joilla oli diagnoosina enimmäkseen muistisairaus sen eri muodoissa. Ympäristö oli kaunis, kirjaimellisesti luonnon helmassa. Pellolla oli lampaita ja puutarha oli hyvin hoidettu. Kahvihetken alkaessa kupit oli kauniisti katettu ja jokaisen asukkaan kahvi oli valmiina juuri niin kuin he halusivat: sokerilla, maidolla tai ilman. Kahvin jälkeen saapui odotettu henkilö, kampaaja.

Yksi asia kuitenkin kiinnitti huomioni. Hoivakeskuksessa ei tarvinnut tehdä mitään itse. Ei voileipiä, ei pestä tai viikata pyykkiä. Varsinkaan jos ei halunnut. Sitä paitsi omaiset kuulemma eivät pidä ajatuksesta, kun palvelusta kuitenkin maksetaan. Monesti hoivakodeissa ihmiset vain istuskelevatkin ja tuijottelevat tyhjään. On päivälepoa, iltalepoa. Vireystilaa ei nosteta. Toimintaa leimaa rauhaisuus. Jotenkin sellaista syvässä itsessään olemista.

Kun puhutaan hoitamisesta tai hoivasta, tulee mieleen hellyys ja toisen auttaminen. Helposti tulemme kuitenkin aiheuttaneeksi tilanteen, jossa passivoimme iäkästä ihmistä. Outoa ajatella, että hyvän hoivan tuloksena syntyy jotain ei-toivottavaa. Itselleni onkin herännyt kysymys tarkoittaako hyvä hoiva aina myös sitä, että tehokkaasti hoidamme toisen elämään liittyvät asiat hänen puolestaan. Olen toiminut vuosikymmeniä puheterapeuttina vaikeasti vammaisten lasten kanssa, jolloin tavoitteena on aina että autetaan vain, kun se on todella tarpeen. Lasten ollessa kyseessä liiallinen passaaminen ja varjelu koetaan huonoksi asiaksi.

Hoivakeskuksessa, johon taannoin puheterapeutin roolissa tutustuin, henkilökunta innostui kehittämään osallisuusnäkökulmaa. Esimerkiksi siistijä omaksui tavan siivota yhdessä asiakkaiden kanssa. Siivoamiseen otettiin mukaan myös kuvat ja kukin asukas osallistui ihan kaikkeen kykyjensä mukaan. Jos ei muuta niin oikoilee peittoa ja pyyhkii yöpöytää. Tai viikkaa omat vaatteensa ja asettelee ne kaappiin. Myös suihkuun mennessä asukas valitsee itse mukaansa koriin tarvittavat vaatteet ja välineet. Arjessa on suunnattomasti tapahtumia, joihin voidaan osallistua. Ja omaiset ovat nähneet muutoksen hyvin positiivisena.

Mielestäni voitaisiinkin ottaa käyttöön uusi käsite hyötyhoiva, jolla viitattaisiin toimintaan, jossa hoivakodin asukkaat otetaan tällä tavalla mukaan kaikkeen arjen toimintaan. Siivoukseen. Ruuanlaittoon. Nämä asiat eivät ole kalliita järjestää ja mielikuvituksesta voi ammentaa loputtomasti. Voidaan yhdessä vaihtaa kukkien mullat tai istuttaa kesäkukat parvekkeille. Sukkia voidaan neuloa porukassa ja myydä niitä vierailijoille. Korttien tekoa. Lista on aivan loputon.

Osallisuuden tukeminen edellyttää, että tutustumme ihmisiin. Täytyy myös uskaltaa kokeilla uusia asioita ja tarjota vaihtoehtoja. Eräänkin hoivakodin askarteluohjaaja kertoi, että hänellä on käytössään kuvakansio, jonka avulla vähitellen löytyy se jokaisen oma juttu. Asiakkaat ovat pääosin hyvinkin heikkokuntoisia, joten hänellä on jos jonkinmoista vippaskonstia, jotta kunkin asukkaan mieleinen tekeminen onnistuu. Hänellä on ammattilaisena myös taito auttaa ja puuttua vain, kun se on oikeasti tarpeen.

Ihminen tekee elämänsä aikana paljon asioita ja monilla on useita harrastuksia. Olen todistanut useasti tilanteita, joissa aiemmin hyvinkin passiiviset iäkkäät ihmiset yhtäkkiä leipovat liukuhihnalta kauneimmat karjalanpiirakat tai pullat. Tai neulovat uskomattoman kauniita pitsipuseroita tai sukkia. Syntyy runoja ja laulua, piirroksia ja maalauksia. Käsityöt etenkin tuntuvat olevan jossain selkäytimessä. Harrastusten ja mieltymysten avulla voidaan helposti pyrkiä järjestämään sellaisia toimintoja, jossa voidaan toimia yhdessä. Palapelien rakentaminen, yksinkertaiset arvauspelit. Voidaan luoda arkea sellaiseksi, että asukkaat tekevät ja toimivat yhdessä. Jos ei muuta niin edes parettain; niin että jokaiseen toimintaan ei tarvittaisi henkilökuntaa.

 

Hannele Merikoski

Kirjoittaja:

Hannele Merikoski

Puheterapeutti ja työnohjaaja

Aivoliitto ry

Mainokset

1 vastaus artikkeliin “Enemmän hommailua – vähemmän huilailua!”

  1. Voe hyvä ihime,hoivakodissa pitää ottaa huomioon asukkaiden omatoimisuus, jos sitä ei ole, eivät työntekijät kerkeä tekemään töitään, jos joutuvat todella paljon ohjaamaan! Niin ikävää kuin se onkin. Nyt kun yksityiselle siirtyy suuri osa Soten myötä tulee aina vaan huonommin hoidettua. Ja taas, niin ikävää kuin se onkin!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s