Tervehdys Suomen Romaniyhdistyksestä

Hei lukijat !

Tervehdys täältä Suomen Romaniyhdistyksestä. Olen hanketyöntekijä Riitta Wallenius ja minulla on ilo tuoda teille tervehdys romanikentältä.

Hankkeemme Baȟtalo phuuriba eli suomeksi Onnellinen vanhuus toimii STEA:n rahoituksella. Oma työni koostuu viriketoiminnasta, sosiaalineuvonnasta ja liikkuvan toimiston palveluista eli kuljen asiakkaiden luona hoitamassa asioita, mikäli he eivät pääse toimistolle. Tarvittaessa lähden vanhuksen mukaan virastoihin ja joskus myös lääkärille.

Wallenius 3.jpg
Kuva: Suomen Romaniyhdistys ry

Osa asiakkaistani on luku- ja kirjoitustaidottomia ns. kärrymustalaisia, joilla ei aikanaan ollut mahdollisuutta koulunkäyntiin, kun ei ollut asuntoja ja vakituista paikkaa, missä asua. Silloin vaan kierrettiin talosta toiseen ja leipä hankittiin kovalla työllä. Myytiin pitsiä, hoidettiin hevosia, autettiin maalaistaloissa pelloilla ja muissa talon askareissa; siinä koulu ei ollut ensisijainen asia. Nyt nämä ihanat vanhukset saavat elää vähän helpommalla ja jokaisella on koti, josta aamulla herätä.

Viriketoiminta on ollut täysin uutta romaneille. ”Joutavaa touhua!”, kuten eräs kerholainen sanoi. Yhdessä olemme kuitenkin harjoitelleet kaikenlaista tekemistä, mitä nyt vaan voi käsillä tehdä. Monet ovat toki taitavia käsityöläisiä, joten siinä ohjaajan virkkaustaidot ovat jääneet toiseksi.

Wallenius 4.jpg
Kuva: Suomen Romaniyhdistys ry

Myös romanikieli on läsnä kerhossamme. Aina välillä kuulee jonkun sanan tai lauseen romanikielellä, tämä on muistille hyvää harjoitusta. Useimmiten vanhukset puhuvat omaa kieltään jutellessaan omista asioistaan.

Kerhotoiminta on monelle henkireikä, usein kuulee lauseen ”Saadaan olla omiemme kanssa” ja näinhän se on. Oma kieli, kulttuuri, yhteinen historia ja osin kipeätkin kokemukset yhdistävät näitä ihmisiä tiukasti toisiinsa.

Ryhmämme romanivanhuksista vain muutama käyttää palvelutalon muita kerhoja, kuten liikuntaa ja käsitöitä, vaikka kovasti kannustamme lähtemään mukaan harrastuksiin. Se ei kuitenkaan ole helppoa mennä ainoana romanina muiden joukkoon, mutta pikkuhiljaa varmasti tämäkin onnistuu.  Oman haasteen ohjaajan näkökulmasta tuo se, että meillä on samassa ryhmässä sekä muistisairauksia potevat että ne, joilla ei juurikaan ole muistin kanssa ongelmia. Siinäpä haastetta!

Viimeisten kolmen vuoden aikana olemme ottaneet osaa Suomen muistiasiantuntijoiden ETNIMU -muistiprojektiin. Sieltä saimme hurjan määrän tietoa ja käytännön harjoituksia, joita olemme sitten ryhmässä tehneet. Lähes kaikkihan ovat huolissaan omasta muististaan ja tietoisia siitä, että muistin heikkeneminen hankaloittaa arjessa selviämistä.  Niin minäkin ja koetan omalta osaltani tehdä asioita, jotka ovat hyväksi muistiterveydelle ja jakaa samaa tietoa kerholaisille.

Wallenius 2
Kuva: Suomen Romaniyhdistys ry

Aina ei työkenttä ole aurinkoa ja onnea, vaan edelleenkin romaniväestö kokee syrjintää, jopa selkeää rasismia. On surullista, että julkisilla paikoilla huudellaan, syljetään ja halveksitaan. Palveluakaan ei aina saa, kun kulkee romanivaatteissa, vaikka yhdenvertaisuuslain pitäisi olla kaikille päivänselvä asia.

Romanit puhuvat piilorasismista, ja sitä on paljon. Itse kaipaan ihmisten asenteisiin muutosta. Aina, kun kohtaan virkailijan, jolla on selvästi negatiivinen asenne, mietin, millaisen lapsuuden hän on elänyt ja onkohan hänen asenteensa siirtynyt sukupolvelta toiselle. Myös ihmisten kehonkieltä on oppinut vuosien varrella tulkitsemaan. Yhtään sanaa ei tarvitse sanoa keho kertoo kaiken.

Mutta onneksi vastapainoksi on paljon sellaisia ihmisiä, jotka tekevät työnsä iloisin mielin ja palvelevat kaikkia tasapuolisesti. Maailma muuttuu pikkuhiljaa, ja me sen mukana.

Hyvää jatkoa kaikille lukijoille!

 

Wallenius

Kirjoittaja:

Riitta Wallenius

Hanketyöntekijä

Suomen Romaniyhdistys ry

 

 

Mainokset

Lapinjärven muistiystävällinen taajama tähtää kyläyhteisöllisyyteen ja esteettömyyteen

Kehitän työkseni vielä vuoden ajan itäuusmaalaisen Lapinjärven Kirkonkylästä muistiystävällistä taajamaa. Olen koulutukseltani arkkitehti ja kuvataiteilija. Hanke on osa Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamaa isompaa TÄYTYY-hanketta, jossa ovat mukana myös Aalto-yliopiston Sotera-instituutti, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote, Suvannon toimintakeskus Savitaipaleella sekä Porvoon kaupunki.

Kaikki edellä mainitut pyrkivät sovittamaan hajautettujen palveluiden mallia omaan ympäristöönsä. Tavoitteena on, että ikääntyneiden palvelut voisivat erillisen palvelutalon sijaan sijaita olemassa olevassa, kaikenikäisten käyttämässä ympäristössä. Kunnan rooli muuttuisi palvelujen tarjoajasta niiden mahdollistajaksi: kunta voisi tukea yksityisten palveluntarjoajien toimintaa esimerkiksi tarjoamalla näille tiloja. Malli on jossain mielessä paluuta vanhanaikaiseen kyläyhteisöön, jossa ikääntyneet osallistuivat normaaliin elämään siinä missä kykenivät, eikä heitä eristetty omiin yksiköihinsä.

IMG_6523
Kuva kylänraitilta viime kesän Lähellä on -tapahtumasta.

Vuosina 2017-2018 tapahtuva muistiystävällisen taajaman suunnittelu on tehtävänä monitahoinen. Muistiystävällisyys sisältää monia osa-alueita hoitohenkilökunnan, yksityisten palveluntarjoajien ja asukkaiden kouluttamisesta ympäristön suunnitteluun. Päätavoitteemme on, että myös ikääntynyt tai muistisairas henkilö voi asua Kirkonkylän keskustassa itsenäisesti ja elää oman näköistään elämää. Tavoitteen saavuttamisessa meitä auttavat eri asiantuntijajärjestöt, kokemusasiantuntijat ja eri alojen ammattilaiset.

Kaikille sopiva, viihtyisä ympäristö

Muistiystävällisessä taajamassa on helppo suunnistaa. Ulkoympäristö tarjoaa selkeitä näkymälinjoja ja maamerkkejä. Kävelyreitit on jaettu välietappeihin, jotka mahdollistavat liikuntaesteisenkin henkilön vaivattoman liikkumisen taajamassa. Välietapit ovat luonteeltaan viihtyisiä ja suojaisia kyläaukioita, jotka tukevat ihmisten tutustumista toisiinsa. Valaistus on riittävä, muttei häikäise, eivätkä pinnat heijasta häiritsevää valoa. Tärkeät elementit, kuten tukikaiteet tai istuimet, hahmottuvat selkeästi ympäristöstään. Ympäristön yleisilme on harmoninen ja asiat näyttävät siltä mitä ne ovat.

Ympäristötaiteella on tärkeä rooli muistiystävällisen Kirkonkylän tilan ja etäisyyksien jäsentämisessä. Se tarjoaa elämyksiä näköaistin lisäksi myös kuulo- ja tuntoaisteille. Selkeä tekstiä ja symboleja hyödyntävä opastejärjestelmä tukee ympäristön hahmotettavuutta. Auto- ja kävelyliikenne on mahdollisuuksien mukaan erotettu toisistaan ja kävely-ympäristö on suunniteltu täysin esteettömäksi.

Muistiystävällisen taajaman ympäristö tukee aivoterveyttä aktivoimalla aisteja, mahdollistamalla sosiaaliset kohtaamiset ja vähentämällä stressiä. Kasvillisuudella on tässä tärkeä rooli. Vuonna 2017 Kirkonkylään valmistuneen Lukkarinpuiston Aistien puutarha, Syötävä puutarha ja hyönteisiä houkutteleva kosteikko tukevat lasten oppimista ja voivat myös aktivoida ikääntyneempien muistoja.

Iäkkäiden asumisratkaisuksi Lapinjärvitalo

Muistiystävällisyys asettaa vaatimuksia asumiselle. Aloitimmekin keväällä 2017 oman talotyypin, Lapinjärvitalon, kehittämisen yhdessä Aalto-yliopiston Arkkitehtuurin laitoksen kanssa. Lapinjärvitalo on pieni, edullinen, puurakenteinen omakotitalo, joka sijaitsee Kirkonkylän palveluiden välittömässä läheisyydessä. Lapinjärvitalo on ennen kaikkea asukkaan koti, jossa voi asua elämän loppuun saakka. Talon suunnittelussa on otettu huomioon asukkaan mahdollisesti myöhemmässä vaiheessa tarvitsema hoiva. Koti on suunniteltu tukemaan muistisairaan ihmisen arkea. Talot sijoitellaan 3-4 talon ryhmiin, jotka jakavat yhteisen keskuspihan. Kehittelytyötä on tehty yhdessä Med Groupin operoiman kotihoidon, Työterveyslaitoksen, Aallon Sotera-instituutin ja eri järjestöjen, mm. Muistiliiton kanssa. Lapinjärvitalo tulee vähitellen korvaamaan kunnan nykyisin tarjoamat ikääntyneiden asumisvaihtoehdot. Ensimmäiset talot on tarkoitus rakentaa vuoden 2018 aikana.

taloida-e1512376217355.jpg
Arkkitehtiopiskelija Ida Fraserin luonnos Lapinjärvitalosta.

 

Kuntalaiset mukana toiminnan kehittämisessä

Lapinjärven kunta julistautui vuonna 2015 valtuuston päätöksellä Suomen ensimmäiseksi ihmislähtöiseksi kunnaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kunta haluaa aidosti asukkaat mukaan erilaisten hankkeiden kehittelyyn. Asukasosallistuminen on merkittävässä roolissa myös Kirkonkylän muistiystävällisen taajaman kehittämisessä. Kunnassa aiemmin pidettyjen Unelmapajojen jatkeeksi on koottu Unelmatiimi, johon ilmoittautui vajaat 40 eri ikäistä lapinjärveläistä. Tiimiläiset löytyivät pitkälti paikallisten kontaktien, mm. kirjaston ja kylän yhteisen työhuoneen kautta. Pienessä kunnassa sana kiirii asukkaalta toiselle. Lisäksi kuntalaisilta kysyttiin postilaatikkoon jaetulla kyselyllä halukkuutta osallistua kehittämistyöhön.

Käytännössä ilmoittautuneiden joukosta on valikoitunut 10-20 hengen aktiivinen työryhmä. Työskentely alkoi syyskuussa 2017 ja ryhmä kokoontuu pari kertaa kuukaudessa kevääseen 2018 saakka. Tapaamisista pyritään rakentamaan mahdollisimman kiinnostavia ja monipuolisia. Ryhmä syventyy muistiystävällisen taajaman kysymyksiin mm. pienoismallin, ryhmän jäsenten ja ulkopuolisten pitämien alustusten, kävelyhaastattelujen ja opintomatkojen kautta. Olemme käyneet tutustumassa esimerkiksi Helsingin senioriasumiskohteisiin ja –ympäristöihin. Keväällä 2018 aloitamme varsinaisen suunnittelutyön.

Yhdessä suunnitteleminen vaatii toimivat menetelmät, joiden avulla päästään ensimmäisiä ideoita ja vaikutelmia syvemmälle. Unelmatiimi tulee käyttämään työkaluinaan esimerkiksi eläytyvää, roolien omaksumisen kautta tapahtuvaa suunnittelua, erilaisia yhteissuunnittelupohjia ja suunnittelupelejä. Uskon, että asukkailta löytyy ratkaisevan tärkeää omakohtaista tietoa, kykyä eläytyä erilaisten käyttäjien asemaan ja myös runsaasti käyttökelpoisia ideoita. Laadin yhteiseen työhön perustuvan lopullisen suunnitelman syksyn 2018 aikana ja tavoitteena on saada rakennustyöt päätökseen vuonna 2020.

 

Kirjoittaja:

Johanna Hyrkäs

Aluearkkitehti, Lapinjärven kunta