Sateenkaarisenioreiden yhdenvertainen ikääntyminen

Jotkin asiat elämässä, kuten verojen maksaminen ja ikääntyminen, ovat väistämättömiä. Vaikka vanheneminen on universaalia, ikääntyvät kaikki ihmiset omine erityispiirteineen.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat seniorit ovat eläneet osan elämästään aikana, jolloin homoseksuaaliset teot ovat olleet rangaistavia, eikä sukupuolen moninaisuudesta ole ollut tietoa saatavilla. Vanhempien ikäpolvien kokemat yhteiskunnalliset sukupuoliroolit ovat olleet tiukkoja. Osa sateenkaarisenioreista on saattanut elää koko elämänsä pystymättä kertomaan seksuaalisesta suuntautumisestaan tai sanallistamaan kokemaansa sukupuolta.

SATEENKAARISENIORIT
Sateenkaarisenioreiden rekka Helsinki Pride 2017-kulkueessa.

Monet sateenkaariseniorit kokevat vielä tänäkin päivänä, että niin sanottu kaapista ulos tuleminen on edelleen mahdotonta, koska omat kokemukset ja yhteiskunnan torjuva ilmapiiri ovat jättäneet jälkensä ihmisten ajatuksiin ja tuntemuksiin. Vanhenemisen myötä useimmat ihmiset tarvitsevat enemmän sosiaali- ja terveyspalveluita, ja siksi sote-alan henkilökunnan valmius kohdata moninaisuutta mietityttää sateenkaaritaustaisia ikäihmisiä. Monia saattaa myös pelottaa mahdollisuus, että esimerkiksi palvelutaloon muuttaminen merkitsisi joutumista takaisin kaappiin.

Setan vuonna 2012 teettämä Visioi vanhuutesi-kysely osoitti, että 30 % sateenkaarisenioreista on jättänyt sosiaali- ja terveyspalveluita käyttämättä epäasiallisen kohtelun pelossa. Sote-alan opiskelijoiden ja ammattilaisten kouluttaminen onkin äärettömän tärkeää, jotta tietoisuus ikääntyvien ihmisten moninaisuudesta leviää ja puheeksi ottamisen kynnys madaltuu. Mitä helpompi ihmisen on olla oma itsensä, sitä laajempia terveyshyötyjä siitä on hänen fyysiselle, henkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnilleen.

Iän karttuessa alkavat muistiin liittyvät asiat usein kiinnostaa ja askarruttaa monesta eri näkökulmasta. Kuinka käy oman identiteetin ja omiin tarpeisiin vastaamisen muistin ja muun toimintakyvyn heikentyessä? Kuinka sosiaali- ja terveyspalveluissa otetaan huomioon muistisairaan henkilön seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti?

Kaiken lähtökohta on kuitenkin ihmisten välinen kohtaaminen. Sosiaali- ja terveydenhuollossa, esimerkiksi kotihoidon palvelu- ja hoitosuunnitelmissa sekä muissa palvelutarpeen arvioinneissa, on ensisijaisen tärkeää käsitellä ihmisen elämäntilannetta laaja-alaisesti ottaen huomioon myös seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti. Tällöin ammattilaisen pitää pystyä kohtaamaan asiakas avoimesti, kunnioittavasti ja vastavuoroista dialogia ylläpitäen. Palveluntarjoajien tulisi viestiä olevansa tietoisia asiakaskuntansa moninaisuudesta.

Olemme kaikki ainutlaatuisia yksilöitä, eikä tiettyyn seksuaali- tai sukupuoliviiteryhmään kuuluminen vielä kerro paljoa henkilöstä itsestään. Tärkeintä on tiedostaa, että meitä ihmisiä on monenlaisia, ja että joillekin omana itsenään oleminen ei välttämättä koskaan ole ollut itsestäänselvyys. Kanssaihmisen kohtaaminen subjektiivisena yksilönä on aina hyvän ja inhimillisen vuorovaikutuksen alku. Sateenkaarisenioreiden tarpeista ja niiden huomioon ottamisesta sosiaali- ja terveyspalveluissa on yhä enemmän tietoa sekä materiaalia, johon perehtyminen auttaa ikäihmisten sensitiivisessä kohtaamisessa.

Vaalitaan kaikki moninaisuutta omilla tahoillamme ja tavoillamme.

 

Kirjoittaja: Touko Niinimäki

Kirjoittaja työskentelee Setassa seniorityön koordinaattorina.

Mainokset

Huolehtiaksesi muista huolehdi itsestäsi!

Työ muistisairaiden ihmisten parissa on vaativaa, ja se voi aiheuttaa niin fyysistä kuin psykologistakin stressiä. Kanssakäyminen vaikeasti muistisairaiden asiakkaiden kanssa vaatii hoitavalta henkilökunnalta kehittyneitä vuorovaikutustaitoja ja henkisiä voimavaroja. Haastavassa työssä jaksamiseen täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Onneksi vastavuoroisesti työ myös antaa paljon: ihmisen aito kohtaaminen inspiroi vielä pitkään tapahtuneen jälkeen!

Tyytyväisyys omaan työhön rakentuu pienistä palasista. Erityisesti muistityön ammattilaisten jaksamista kartoittanut brittiläinen tutkimusryhmä korostaa, että työhyvinvointiin vaikuttavat sekä rakenteelliset että henkilösuhteisiin perustuvat tekijät. Asiakkaiden haastavuuden lisäksi vuorotyö ja mahdollinen itsenäisyyden puute koetaan stressaavaksi hoitotyössä. Myös resurssipula ja byrokratia vaikuttavat työviihtyvyyteen. (McPherson et al. 2016) Kollegoiden keskinäinen hyvä yhteishenki sekä rakentava vuorovaikutus esimiesten ja työntekijöiden välillä ovat sen sijaan välttämättömiä osatekijöitä työssä viihtymiselle. Alaiset odottavat esimiehiltään erityisesti tukea ja ohjausta työhön, kunnioitusta sekä mahdollisuutta vaikuttaa esimerkiksi työvuoroihin. On myös huomattu, että jos epäonnistumisia lähestytään työyhteisössä pääasiassa oppimistilanteina välttäen syyllistämistä, työilmapiiri koetaan mukavammaksi. (Schwendimann et al. 2016) Niin ikään tasa-arvoista kohtelua ja mahdollisuutta kehittää omaa osaamista arvostetaan muistityön ammattilaisten keskuudessa (Päätalo & Kyngäs, 2016).

Kiva työ ei kuitenkaan tarkoita kaikille samaa asiaa. Toinen tykkää itsenäisyydestä ja toinen ei, toinen arvostaa jatkuvuutta, toinen vaihtelua. Myös työuran eri vaiheissa eri asiat voivat tuntua mielekkäiltä tai kuormittavilta. Lisäksi on muistettava, että työn ulkopuolinen elämä heijastuu työhyvinvointiin (Päätalo & Kyngäs, 2016). Jos voit vapaa-ajallasi hyvin, on todennäköisempää, että viihdyt myös töissä. Työuupumus myös todistetusti vähentää henkilökunnan valmiutta tarjota parasta mahdollista hoitoa (McPherson et al. 2016). Vain hyvinvoiva ihminen voi levittää hyvinvointia ympärilleen! Siksi työhyvinvoinnista huolehtiminen onkin niin tärkeää.

Stressaavassa työssä toimivat ihmiset ovatkin kehittäneet itselleen erilaisia selviytymiskeinoja kaikkien kiireiden ja vaatimusten keskellä (McPherson et al. 2016). Pienet asiat, kuten omien tunteiden ja väsymysoireiden tunnistaminen sekä työtovereiden kanssa reflektointi, voivat helpottaa oloa. Myös olemalla itselleen armollinen ja sallimalla ajoittainen väsyminen voi helpottaa paineita. Ja ei tietenkään pidä unohtaa kaikkea sitä positiivista, jota työntekijä muistityöstä itselleen saa. Kyllä ne plussat ovat suurempia kuin miinukset!

 

Lähteet:

McPherson, S., Hiskey, S. & Alderson, Z. (2016): Distress in working on dementia wards – A threat to compassionate care: A grounded theory study. International Journal of Nursing Studies, vol. 53, pp. 95-104.

Päätalo, K. & Kyngäs, H. (2016): Well-being at work: graduating nursing students’ perspective in Finland. Contemporary Nurse, vol. 52, no. 5, pp. 576–589.

Schwendimann, R., Dhaini, S., Ausserhofer, D., Engberg, S. & Zúñiga, F. (2016): Factors associated with high job satisfaction among care workers in Swiss nursing homes – a cross sectional survey study. BMC Nursing, vol. 15, no. 1, pp. 37.

 

Kirjoittaja: Ulla-Kaisa / Suomen muistiasiantuntijat ry